Yksinäisen ritarin syndrooma

Kävimme taas vaihteeksi opetusministeriössä keskustelemassa Kotiperuskoulun rahoituksesta. Tavoitteena on päästä harkinnanvaraisesta rahoituksesta yksikköhintaiseen. Harkinnanvarainen avustus on aina arvoitus: kun momentti muuttuu, päättävät virkamiehet vaihtuvat ja hallinnon organisaatiot uudistuvat, rahoitustarve on perusteltava aina uudelleen. Yksikköhintainen avustus kiinnittyisi toiminnan volyymiin: mitä enemmän oppilaita ja opetusta, sitä enemmän avustusta.

Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun asiasta valtion virkamiesten kanssa keskustellaan. Keskustelun edetessä tuli kovin yksinäinen olo: kun oppilaat tulevat koko maasta, toiminta on vapaaehtoista, opiskeltavien aineiden määrä vaihtelee, eikä alalla ole muita isoja toimijoita, edun ajaminen on yksinäistä puuhaa. Byrokratian koneisto ei tunnu taipuvan vapaaehtoisen, ei-oppivelvollisten peruskouluikäisten etäopetuksen tukemiseen muuten kuin harkinnanvaraisella ja hankerahoituksella.

Kotiperuskoulu palvelee nopeasti kasvavaa oppilasjoukkoa, joka elää kansainvälisesti liikkuvaa lapsuutta. Toiminnan tarve tunnustetaan - mutta milloin tunnustus etenee myötätuntoisista puheista lainsäädännön ja rahoituksen tasolle?

Siirtonaisena maailmalla

Lähes 90 % ulkomaankomennukselle lähtevistä työntekijöistä on yhä miehiä. Heidän mukanaan muuttaa kuitenkin usein koko perhe: vaimo ja lapset. FT Annika Oksanen on selvittänyt mukana muuttavien puolisoiden asemaa ja kokemuksia sosiaalityön väitöstutkimuksessaan Siirtonaisena Singaporessa.

Aihetta käsiteltiin eilen keskiviikkona myös TV 2:n Inhimillinen tekijä -ohjelmassa, jossa Oksasen lisäksi haastateltiin kahta ulkomaille miehen työn mukana muuttanutta puolisoa, teemana parisuhde komennuksella. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että työ on suomalaisnaisen identiteetille niin tärkeä, että kotirouvan elämä ulkomailla aiheuttaa sisäisen hämmennyksen ja pudotuksen sosiaaliseen tyhjiöön. Tyhjiöstä puuttuvat suvun ja ystävien turvaverkostot, joihin tukeutua kriisitilanteissa.

Yrityksille komennusperheiden tukeminen on auennut kylmien taloudellisten faktojen kautta. Jos perhe ei uuteen asuinmaahan ja elämäntilanteeseen sopeudu, komennus saattaa keskeytyä. Ja pieleen mennyt komennus tulee yritykselle kalliiksi. On siis kannattavaa satsata koko perheen hyvinvointiin: lasten koulutukseen, puolison kielikurssiin, kotiapulaisen palkkaan yms. Mutta miten mahtaa käydä ulkomaille muuttavan puolison eläketurvan? Joko yritykset kustantavat vapaaehtoiset eläkemaksut mukana muuttavalle puolisolle, joka luopuu omasta työurastaan ja sen mukana tulevasta eläkekertymästä?

Hyvää naistenpäivää kaikille sekä kotimaassa että ulkomailla!