Sosiaalista mediaa oppimassa

Viime viikolla osallistuin Otavan Opiston järjestämään uudenlaiseen koulutukseen: sosiaalisen median pajatyöskentelypäivä Otavassa avautui verkkoon ja maailmalle Ningin, Jaikun ja ConnectPro-ohjelman välityksellä. Seurasin esityksiä omalta koneeltani Merihaasta, chattasin muiden etäosallistujien kanssa, keskustelin Ningissä (http://sometu.ning.com/) ja kommentoin Jaikussa.

Vielä viikko sitten en edes tiennyt, mikä on Ning, Jaikusta puhumattakaan. Nyt käytän niitä itse enemmän tai vähemmän sujuvasti. Sosiaalinen media on parhaimmillaan juuri tällaista: helppokäyttöistä, vaivattomasti haltuunotettavaa ja toimivaa. Kynnys ottaa käyttöön uusia juttuja on matala eikä oppiminen edellytä kursseja tai koulutusta - ripaus kokeilunhalua ja uteliaisuutta riittää.

Suomenkielisessä wikipediassa ei vielä ole Ningin määritelmää, mutta englanninkielisestä se jo löytyy: Ning is an online platform for creating social websites and social networks. Ning on siis verkkoalusta, jolla voi luoda oman sosiaalisen verkoston tai yhteisön Facebookin tyyliin. Facebookista Ning eroaa käsittääkseni siinä, että se on usein yhden henkilön, yhteisön tai asian ympärille koottu verkosto.

Jaiku puolestaan on palvelu, jonka avulla voi pitää yhteyttä ystäviin tai verkoston jäseniin ympäri maailmaa. Siitä on käytetty myös nimitystä sosiaalinen mikrobloggauspalvelu. Perusidea on yksinkertainen: Jaikuun kirjoitetaan lyhyitä viestejä, jaikuja. Jaikuja voi kirjoittaa web-sivulta tai puhelimeen asennettavan Jaiku-ohjelman kautta. Viestejä voi kommentoida ja ne kerääntyvät käyttäjän sivulle virraksi, jota ystävät voivat seurata.

Etäopetuksen kehittämisen näkökulmasta sosiaalisen median sovellukset ovat erityisen kiinnostavia. Parhaimmillaan ne voivat lisätä kaukana toisistaan asuvien oppilaiden yhteisöllisyyttä ja parantaa oppimista. Pahimmillaan niistä tulee aikasyöppöjä - virtuaaliverkostot koukuttavat tehokkaasti ja monet viettävät niissä suuren osan valveillaoloajastaan. Joka tapauksessa ilmiö on mielenkiintoinen eikä sitä voi ohittaa. Se on jo osa nuorten arkea, siksi meidän vanhempienkin kannattaa siihen tutustua.

Hyvä suomen kieli!

Uudessa Parnasso-lehdessä (5/2007) fennougristiikan tutkija Janne Saarikivi romuttaa vakiintuneet käsityksemme siitä, että suomen kieli on uhanalainen, pieni ja mitätön kieli. Väitteensä tueksi Saarikivi lataa kiistattomia faktoja. Maailman 6 000 kielestä suomen kieli on puhujamäärältään noin sadas. Ainakin 98 % maailman kielistä on siis pienempiä.

Jos kieliä arvioidaan tekstimassojen laajuudella, suomen kieli on vielä suurempi. Kymmenen vuotta sitten Suomi oli julkaistujen kirjojen määrällä mitattuna 19. sijalla maailmassa. Hesarin arkilevikki päihittää mm. Ranskan johtavan sanomalehden Le Monden levikin ja on lähes sama kuin Saksan suurimmalla laatulehdellä, Süddeutsche Zeitungilla. Wikipediassa suomen kieli on 13. suurin.

Saarikivi kirjoittaa: "Tekstien laajuudella ja monipuolisuudella mitattuna suomen kieli on siis maailman parin-kolmenkymmenen suurimman joukossa. Yhdelläkään kielellä ei pärjää 'maailmalla'. Maailmassa sen sijaan pärjää suomen kielellä uskomattoman hyvin." Suomen kielellä on mahdollista opiskella ja lukea melkein mitä vain, hankkia laaja maailmankuva ja tulla todella viisaaksi.

Tällaisesta äidinkielestä kannattaa olla ylpeä ja sitä kannattaa vaalia. Hyvä suomi!

Terveisiä ekspatriaattimessuilta

Suomen kolmannet Expat Fair Finland -messut järjestettiin 28.-29.9.07 Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä. Näytteilleasettajat tarjosivat ekspatriaateille suunnattuja tuotteita ja palveluja vientiautoista etäopiskelumahdollisuuksiin. Seminaariohjelmasta löytyi tietoiskuja vaikkapa au pairiksi haluaville tai EU:n toimielimiin töihin pyrkiville.

Kotiperuskoulu oli tällä kertaa mukana yhteisellä osastolla Otavan Opiston nettilukion kanssa. Moni Kotiperuskoulusta päättötodistuksen saanut ulkomailla asuva nuori jatkaa opiskelua jossakin Suomen monista etälukioista. Nettilukio poikkeaa muista etälukioista siinä, että opinnot voi aloittaa milloin vain ja jokainen opiskelija voi edetä oman aikataulunsa mukaan. Koulu on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.

Etälukioista ja niiden tarjonnasta lisätietoja kaipaavan kannattaa käydä surffailemassa myös etälukioiden verkoston sivuilla.

Tervetuloa verkkokursseille!

Kotiperuskoulun syyslukukausi alkaa toden teolla maanantaina, 3.9., kun äidinkielen ja kirjallisuuden verkkokurssit Opit-ympäristössä käynnistyvät. Yli 100 lasta ja nuorta eri puolilta maailmaa on jo ilmoittautunut mukaan.

Tänä vuonna verkkokursseilla kokeillaan suomi toisena kielenä (= S2) erityisopetusta. Monet Kotiperuskoulun oppilaista ovat syntyneet ulkomailla tai asuneet siellä niin kauan, että suomi ei enää ole äidinkieli, vaan toinen kieli: sitä puhutaan sujuvasti, mutta kirjoittaminen on vaikeaa. Suomen kielen kirjainten ja äänteiden vastaavuus on hukassa, eikä sanojen taivuttaminen onnistu.

S2-tukea tarvitsevilla oppilailla on nyt käytössään erityisopettaja ja Kielikiitäjät-"luokka", jossa he voivat tarvittaessa hioa kirjoittamisen taitojaan. Muun ajan he osallistuvat oman "kotiluokkansa" keskusteluihin ja tekevät samoja tehtäviä kuin muutkin saman ikäiset verkko-oppilaat.

S2-erityisopetus avaa verkkokurssien ovet niillekin, joita äidinkielen opiskelu on ehkä aikaisemmin arveluttanut. Tervetuloa kaikki oppimaan kieltä hauskalla tavalla yhdessä kavereiden kanssa - Kotiperuskoulun Opit-koulussa kohtaavat tänäkin vuonna Kirjakarhut, Sanasiilit, Tekstitapiirit ja muut mukavat ryhmät!

Kesäkuulumisia

Toukokuu toi tullessaan kesän! Varhainen ja lämmin alkukesä on lämmittänyt uimavedet, kypsyttänyt varhaisperunat - ja tuonut ensimmäiset ulkosuomalaiset kesälomille koti-Suomeen.

Kotiperuskoulun toimistossa eletään kesällä vilkasta sesonkiaikaa: uudet oppilaat ilmoittautuvat ja lähtevät maailmalle, entiset siirtyvät seuraavalle luokalle. Todistuksia kirjoitetaan ja paketteja lähetetään parissa kuukaudessa yhtä paljon kuin muun vuoden aikana yhteensä.

Tulitpa käymään koko perheen voimin tai piipahdatpa ohimennen matkalla lentokentälle, sovithan aina vierailuajan etukäteen. Kahden hengen toimistomme kutistuu kesälomien ajaksi puoleen, mutta päivystys pelaa koko kesän muutamaa perjantaita lukuunottamatta.

Leppoisaa kesää uusille ja vanhoille asiakkaille, oppilaille ja opettajille!

Yksinäisen ritarin syndrooma

Kävimme taas vaihteeksi opetusministeriössä keskustelemassa Kotiperuskoulun rahoituksesta. Tavoitteena on päästä harkinnanvaraisesta rahoituksesta yksikköhintaiseen. Harkinnanvarainen avustus on aina arvoitus: kun momentti muuttuu, päättävät virkamiehet vaihtuvat ja hallinnon organisaatiot uudistuvat, rahoitustarve on perusteltava aina uudelleen. Yksikköhintainen avustus kiinnittyisi toiminnan volyymiin: mitä enemmän oppilaita ja opetusta, sitä enemmän avustusta.

Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun asiasta valtion virkamiesten kanssa keskustellaan. Keskustelun edetessä tuli kovin yksinäinen olo: kun oppilaat tulevat koko maasta, toiminta on vapaaehtoista, opiskeltavien aineiden määrä vaihtelee, eikä alalla ole muita isoja toimijoita, edun ajaminen on yksinäistä puuhaa. Byrokratian koneisto ei tunnu taipuvan vapaaehtoisen, ei-oppivelvollisten peruskouluikäisten etäopetuksen tukemiseen muuten kuin harkinnanvaraisella ja hankerahoituksella.

Kotiperuskoulu palvelee nopeasti kasvavaa oppilasjoukkoa, joka elää kansainvälisesti liikkuvaa lapsuutta. Toiminnan tarve tunnustetaan - mutta milloin tunnustus etenee myötätuntoisista puheista lainsäädännön ja rahoituksen tasolle?

Siirtonaisena maailmalla

Lähes 90 % ulkomaankomennukselle lähtevistä työntekijöistä on yhä miehiä. Heidän mukanaan muuttaa kuitenkin usein koko perhe: vaimo ja lapset. FT Annika Oksanen on selvittänyt mukana muuttavien puolisoiden asemaa ja kokemuksia sosiaalityön väitöstutkimuksessaan Siirtonaisena Singaporessa.

Aihetta käsiteltiin eilen keskiviikkona myös TV 2:n Inhimillinen tekijä -ohjelmassa, jossa Oksasen lisäksi haastateltiin kahta ulkomaille miehen työn mukana muuttanutta puolisoa, teemana parisuhde komennuksella. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että työ on suomalaisnaisen identiteetille niin tärkeä, että kotirouvan elämä ulkomailla aiheuttaa sisäisen hämmennyksen ja pudotuksen sosiaaliseen tyhjiöön. Tyhjiöstä puuttuvat suvun ja ystävien turvaverkostot, joihin tukeutua kriisitilanteissa.

Yrityksille komennusperheiden tukeminen on auennut kylmien taloudellisten faktojen kautta. Jos perhe ei uuteen asuinmaahan ja elämäntilanteeseen sopeudu, komennus saattaa keskeytyä. Ja pieleen mennyt komennus tulee yritykselle kalliiksi. On siis kannattavaa satsata koko perheen hyvinvointiin: lasten koulutukseen, puolison kielikurssiin, kotiapulaisen palkkaan yms. Mutta miten mahtaa käydä ulkomaille muuttavan puolison eläketurvan? Joko yritykset kustantavat vapaaehtoiset eläkemaksut mukana muuttavalle puolisolle, joka luopuu omasta työurastaan ja sen mukana tulevasta eläkekertymästä?

Hyvää naistenpäivää kaikille sekä kotimaassa että ulkomailla!